äänne
substantiivi
-
kielen ääntämisen vähäisimmät yksiköt, joilla on merkitystä
Suomen kielessä on paljon erilaisia äänteitä.
Taivutus
yks. nom. äänne, yks. gen. äänteen, yks. part. äännettä, yks. ill. äänteeseen, mon. gen. äänteiden äänteitten, mon. part. äänteitä, mon. ill. äänteisiin äänteihin.
Esimerkit
Suomalaisessa kielessä on monia äänteitä.
Hän harjoitteli oikeaa äännettä.
Äänteet tekevät kielestä mitä se on.
Äänne voi olla vaikea oppia.
Jokainen äänne lasketaan tärkeäksi.
Etymologia
Johdos verbistä 'ääntää'.
Käännökset
Riimisanakirja
äänne rimmaa näiden kanssa:
suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-
Liittyvät sanat
nasaali, alveolaarinen, soinniton, laryngaali, sonorinenLäheisiä sanoja
äänivarat, äänivarsi, äänivyöry, äänne, äänneasu, äännehistoria