aluke
substantiivi
-
aineesta tai energiasta koostuva perusrakenneosa
DNA:n aluke on olennainen osa geenitekniikkaa.
Taivutus
yks. nom. aluke, yks. gen. alukkeen, yks. part. aluketta, yks. ill. alukkeeseen, mon. gen. alukkeiden alukkeitten, mon. part. alukkeita, mon. ill. alukkeisiin alukkeihin.
Esimerkit
Aluke tarvittiin monistukseen.
Hän valmisti alukkeet huolellisesti.
Alukkeen käyttö oli tärkeää kokeessa.
Alukkeet valittiin projektia varten.
Alukeaika arvioitiin etukäteen.
Etymologia
Tulee ruotsin sanasta 'aluke'; tarkoittaa tekstin tai keskustelun aloittavaa lausetta tai osaa.
Käännökset
Läheisiä sanoja
aluevalvoja, aluevesi, aluevesiraja, aluke, aluksi, alulla