arvelu
substantiivi
-
olettamus tai epävarma mielipide
Se on vain minun arveluni.
Taivutus
yks. nom. arvelu, yks. gen. arvelun, yks. part. arvelua, yks. ill. arveluun, mon. gen. arvelujen arveluiden arveluitten, mon. part. arveluja arveluita, mon. ill. arveluihin.
Synonyymisanakirja
arvelu
-
arvaus, arvailu, dead reckoning, pohdinta, spekulaatio.
Esimerkit
Arvelu on joskus arvaamista
Mutta iloisin yllätys oli Elisabetille varmaankin tuon välittäjämummon arvelu, että Amanda mielellään tulisi kenraalskan taloa katsomaan, ehkäpä rupeaisi palvelukseenkin, jos hänestä vielä huolittaisiin
Käännökset
| englanti |
conjecture guessing |
| ranska | conjecture (f) |
| saksa | Vermutung (f), Verdacht (m), Mutmaßung (f) |
| kreikka | εικασία |
| italia | congettura |
| romania | ipoteză, presupunere (f) |
| venäjä | предположе́ние, дога́дка (f) |
| ruotsi | förmodan |
Slangisanakirja
-
riskibisnes: arveluttava asia, tehtävä : Se Tallinnankeikka oli aika riskibisnes.
Liittyvät sanat
odotus, mielipide, käsitysLäheisiä sanoja
arvelevainen, arvelevasti, arvella, arvelu, arveluttaa, arveluttava