asutus

substantiivi

1. asukkaiden määrä alueella tai alue, jossa on asutusta

   Asutus on tiheintä pääkaupunkiseudulla.

Taivutus

yks. nom. asutus, yks. gen. asutuksen, yks. part. asutusta, yks. ill. asutukseen, mon. gen. asutusten asutuksien, mon. part. asutuksia, mon. ill. asutuksiin.

Synonyymisanakirja

asutus

1. asuttaminen, kolonisaatio.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Vanhan kaupungin asutus on tiheää.
Historiallinen asutus tuo kaupunkiin viehätystä.
Maaseudun asutus on harvempaa kuin kaupungissa.
Asutus laajenee jatkuvasti esikaupungeissa.
Kaupungin asutus- ja väestömäärä kasvaa nopeasti.

Käännökset

Riimisanakirja

asutus rimmaa näiden kanssa:

haja-asutus, raja-asutus, pika-asutus, huvila-asutus, vaara-asutus, kaasutus, tienvarsiasutus, omakotiasutus, pasutus

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

asustella, asuttaa, asuttaja, asutus, asutusalue, asutushistoria