auma
substantiivi
-
suuri kasakoitu heinä- tai olkimääriä
Hän keräsi heinät aumaan.
Taivutus
yks. nom. auma, yks. gen. auman, yks. part. aumaa, yks. ill. aumaan, mon. gen. aumojen aumain, mon. part. aumoja, mon. ill. aumoihin.
Esimerkit
Sääsuojaus auman päällä estää kosteuden.
Vilja on säilötty aumaan pellolla.
Pyöröpaalaus kerätään aumaksi.
Hevoset söivät aumasta huolimatta sateesta.
Auma pysyi kasassa koko talven.
Etymologia
Suomalaisugrilainen lainasana, yhteys germaaniseen kantaan.
Käännökset
Riimisanakirja
auma rimmaa näiden kanssa:
harhauma, turhauma, hajauma, jakauma, normaalijakauma, sukupuolijakauma, ikäjakauma, takauma, sekauma