ego
substantiivi
-
psykoanalyysissä käsite, jolla tarkoitetaan minuuden osaa, joka on tietoinen itsestään ja maailmasta.
Egon tehtävä on sovittaa yhteen sisäisen ja ulkoisen maailman vaatimuksia.
Taivutus
yks. nom. ego, yks. gen. egon, yks. part. egoa, yks. ill. egoon, mon. gen. egojen, mon. part. egoja, mon. ill. egoihin.
Synonyymisanakirja
ego
-
itse, minuus, minä, egotismi, itsekeskeisyys, já.
Esimerkit
Egon hallinta on tärkeää.
Hänen egonsa kasvoi menestyksestä.
Ego voi hämärtää arvostelukykyä.
Hän työskenteli egonsa kanssa.
Jooga voi auttaa egon ymmärtämisessä.
Etymologia
Latinasta 'ego', joka tarkoittaa 'minä'.
Käännökset
englanti |
ego
minä
(senseid)the self, especially with a sense of self-importance 1954, Calvin S. Hall, “A Primer of Freudian Psychology” (l) puhekieltä (l) (l), self I; first person singular personal pronoun, nominative case ''w:Heauton Timorumenos|Heauton Timorumenos (“The Self-Tormentor”) by w:Terence Publius Terentius Afer *4th century, w:St Jerome|St Jerome, w:Vulgate Vulgate, TobitEtymology 1|Tobit 3:19 eglantine smaržlapu roze (l) (gloss) puhekieltä (l) (gloss) |
Läheisiä sanoja
efektiivisesti, efektiivisyys, efesolaiskirje, ego, egoismi, egoisti