ekologia
substantiivi
-
tiede, joka tutkii eliöiden suhteita toisiinsa ja ympäristöön.
Ekologia pyrkii ymmärtämään luonnon monimutkaisia vuorovaikutussuhteita.
Taivutus
yks. nom. ekologia, yks. gen. ekologian, yks. part. ekologiaa, yks. ill. ekologiaan, mon. gen. ekologioiden ekologioitten ekologiain, mon. part. ekologioita, mon. ill. ekologioihin.
Esimerkit
Ekologia tutkii luonnon suhteita.
Opiskelen ekologiaa yliopistossa.
Ekologian asiantuntijat puhuivat seminaarissa.
Ekologia on tärkeä tieteenala.
Ekologiset vaikutukset ovat merkittäviä.
Etymologia
Kreikan sanasta 'oikos', joka tarkoittaa taloa tai ympäristöä, yhdistettynä '-logia', joka tarkoittaa oppia tai tiedettä.
Käännökset
| englanti |
ecology bionomics |
| ranska | écologie (f) |
| saksa | Ökologie (f) |
| kreikka | οικολογία (f) |
| unkari | ökológia, környezettan |
| italia | ecologia (f) |
| latina | oecologia (f) |
| puola | ekologia (f) |
| romania | ecologie (f) |
| venäjä | эколо́гия (f) |
| ruotsi | ekologi, miljöforskning |
Riimisanakirja
ekologia rimmaa näiden kanssa:
metodologia, ideologia, geologia, malmigeologia, kvartäärigeologia, maaperägeologia, arkeologia, meriarkeologia, teleologia, fraseologia
Liittyvät sanat
eko-, ekofasismi, ekoterrorismi, demografia, ekoiluLäheisiä sanoja
ekokatastrofi, ekokunta, ekologi, ekologia, ekologinen, ekologisesti