elinkausi

substantiivi

1. se, mistä rikoksentekijä tuomitaan elinikäiseen vankeuteen

   Hän sai elinkauden murhasta.

Taivutus

yks. nom. elinkausi, yks. gen. elinkauden, yks. part. elinkautta, yks. ill. elinkauteen, mon. gen. elinkausien elinkautten, mon. part. elinkausia, mon. ill. elinkausiin.

Synonyymisanakirja

elinkausi

1. kesto, ajanjakso.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kesän elinkausi on lempiaikaani.
Vuodenajat seuraavat elinkautta.
Kasvien elinkausi vaihtelee.
Elinkausi on olennaista maataloudelle.
Sää vaikuttaa eläinten elinkauteen.

Käännökset

Riimisanakirja

elinkausi rimmaa näiden kanssa:

maailmankausi, laidunkausi

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

elinikä, elinikäinen, elinkaari, elinkausi, elinkautinen, elinkautistuomio