elämäkerturi

substantiivi

1. henkilö, joka kirjoittaa toisten ihmisten elämäkertoja

   Elämäkerturi haastatteli häntä tulevaa kirjaa varten.

Taivutus

yks. nom. elämäkerturi, yks. gen. elämäkerturin, yks. part. elämäkerturia, yks. ill. elämäkerturiin, mon. gen. elämäkerturien elämäkertureiden elämäkertureitten, mon. part. elämäkertureja elämäkertureita, mon. ill. elämäkertureihin.

Esimerkit

Elämäkerturi kirjoitti kuuluisan hahmon tarinan.
Hän on tunnettu elämäkerturina.
Elämäkerturin työ vaatii tarkkaa tutkimusta.
Monet lukevat mieluummin elämäkerturin teoksia.
Tunnettu elämäkerturi paljasti uusia puolia kohteestaan.

Käännökset

Riimisanakirja

elämäkerturi rimmaa näiden kanssa:

parturi, piirturi, ajopiirturi

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

elämäkerta, elämäkertakirjallisuus, elämäkertateos, elämäkerturi, elämänaika, elämänaikainen