eränkävijä

substantiivi

1. henkilö, joka tutkii tai seikkailee erämaassa

   Eränkävijä valmistautuu huolellisesti retkeään varten.

Taivutus

yks. nom. eränkävijä, yks. gen. eränkävijän, yks. part. eränkävijää, yks. ill. eränkävijään, mon. gen. eränkävijöiden eränkävijöitten eränkävijäin, mon. part. eränkävijöitä, mon. ill. eränkävijöihin.

Synonyymisanakirja

eränkävijä

1. retkeilijä, metsästäjä, luontoihminen, luonnonlapsi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Eränkävijä uskalsi tutkia tuntemattomia polkuja.
Eränkävijällä oli aina uudet suunnitelmat.
Hänestä tuli eränkävijä isänsä jalanjäljissä.
Eränkävijä kohtasi luonnon haasteet rohkeasti.
Monet ihailevat eränkävijän taitoja.

Käännökset

Riimisanakirja

eränkävijä rimmaa näiden kanssa:

suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

erämaataival, erämainen, erämies, eränkävijä, eränkäynti, eräopas