erikoiskieli

substantiivi

1. slangi tai kieli, jota käytetään tietyn ryhmän tai ammattikunnan keskuudessa

   Lääketieteen opiskelijat joutuvat opiskelemaan erikoiskieltä.

Taivutus

yks. nom. erikoiskieli, yks. gen. erikoiskielen, yks. part. erikoiskieltä, yks. ill. erikoiskieleen, mon. gen. erikoiskielten erikoiskielien, mon. part. erikoiskieliä, mon. ill. erikoiskieliin.

Synonyymisanakirja

erikoiskieli

1. slangi, ammattikieli, murre, ammattislangi, jargon.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän puhuu erikoiskieltä teknisissä asioissa.
Erikoinen kieli vaatii tottumista.
Teknisten alojen erikoiskieli on haastavaa.
Koodarit käyttävät usein erikoiskieltä.
Erikoiskieli yhdistää alan ammattilaiset.

Käännökset

Riimisanakirja

erikoiskieli rimmaa näiden kanssa:

kukkaskieli, sotilaskieli, mustalaiskieli, sukulaiskieli, koululaiskieli, yleiskieli, mainoskieli, opetuskieli, sivistyskieli

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

erikoishammaslääkäri, erikoishoikka, erikoiskerma, erikoiskieli, erikoiskoe, erikoiskoulutus