eronhetki
substantiivi
-
hetki, jolloin ero tapahtuu tai tulee voimaan
Eronhetki oli tullut, ja he sanoivat hyvästit.
Taivutus
yks. nom. eronhetki, yks. gen. eronhetken, yks. part. eronhetkeä, yks. ill. eronhetkeen, mon. gen. eronhetkien, mon. part. eronhetkiä, mon. ill. eronhetkiin.
Esimerkit
Eronhetki tuli yllättäen ja oli tunteellinen.
Hän mietti eronhetkeä pitkään.
Eronhetkessä oli läsnä paljon tunnetta.
Eronhetki oli merkityksellinen molemmille.
He halasivat pitkään eronhetkessä.
Etymologia
Yhdistetty sanoista 'ero' ja 'hetki'.
Käännökset
Läheisiä sanoja
erojaisjuhla, erojaistilaisuus, erokirja, eronhetki, eronpyyntö, eroon