essiivi

substantiivi

1. sijamuoto suomen kielessä, jota käytetään ilmaisemaan olemisen tilaa

   Sana mies muuttuu essiivissä miehenä.

Taivutus

yks. nom. essiivi, yks. gen. essiivin, yks. part. essiiviä, yks. ill. essiiviin, mon. gen. essiivien, mon. part. essiivejä, mon. ill. essiiveihin.

Synonyymisanakirja

essiivi

1. muotoilmaiseva sijamuoto, muodon käsite, tilamuoto.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Esseivi on yksi suomen kielen sijamuodoista.
Essiivi ilmaisee tilaa tai asemaa.
Esimerkkinä essiivistä on sanassa 'opettajana'.
Hän harjoitteli esseivin käyttöä.
Essiivi on keskeinen osa kielioppia.

Käännökset

Riimisanakirja

essiivi rimmaa näiden kanssa:

massiivi, passiivi, abessiivi, adessiivi, inessiivi, antidepressiivi

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

esseisti, esseistiikka, essentiaalinen, essiivi, essu, essumekko