hakku
substantiivi
-
puun tai puiden kaatamisen toiminta
Metsässä on meneillään hakku.
Taivutus
yks. nom. hakku, yks. gen. hakun, yks. part. hakkua, yks. ill. hakkuun, mon. gen. hakkujen, mon. part. hakkuja, mon. ill. hakkuihin.
Esimerkit
Hakku jäi metsän siimekseen.
Arkiaamuisin hakku ei anna minulle rauhaa nukkua.
Vanha hakku oli museon näyttelyssä.
Etymologia
Tulee hakkaamista tarkoittavasta sanonnasta, viittaa metsien hakkaamiseen.
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi hacka (hoe). Englanniksi pickaxe
Käännökset
Riimisanakirja
hakku rimmaa näiden kanssa:
akku, kaakku, paakku, multapaakku, lumipaakku, juuripaakku, savipaakku, raakku, jakku
Läheisiä sanoja
hakkeri, hakkeroida, hakkerointi, hakku, hakkuri, hakkuu