hakkuuikä

substantiivi

1. aika, jonka kuluttua puu on sopiva kaadettavaksi

   Hakkuuikä riippuu puulajista ja kasvuolosuhteista.

Taivutus

yks. nom. hakkuuikä, yks. gen. hakkuuiän, yks. part. hakkuuikää, yks. ill. hakkuuikään, mon. gen. hakkuuikien hakkuuikäin, mon. part. hakkuuikiä, mon. ill. hakkuuikiin.

Esimerkit

Metsä on saavuttanut hakkuuikänsä tänä vuonna.
Hakkuuiän lähestyminen vaikuttaa metsän hoitotoimiin.
Hakkuuikään liittyy paljon tunteita.

Käännökset

Riimisanakirja

hakkuuikä rimmaa näiden kanssa:

kouluikä, rippikouluikä, loppuikä, satuikä, kasvuikä

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

hakkuuala, hakkuualue, hakkuuarvo, hakkuuikä, hakkuujäte, hakkuukausi