halko
substantiivi
-
polttopuun pala
Hän haki halkoja takkaan.
Taivutus
yks. nom. halko, yks. gen. halon, yks. part. halkoa, yks. ill. halkoon, mon. gen. halkojen, mon. part. halkoja, mon. ill. halkoihin.
Synonyymisanakirja
halko
-
klapi, klapi, pilke, klapi, kuusihalko, leppähalko, leppähalko, mäntyhalko, pölli, puupölkky, fallos, kyrpä, puu, kikkeli, polttopuu.
Esimerkit
Metsuri pilkkoi halkoja koko päivän.
Tarvitsisin halkoja talveksi.
Halko on puinen kappale
Etymologia
Suomen kielen halko tarkoittaa puun pätkää pilkkomista varten; sanan juuret ovat suomalais-ugrilaisessa kantasanassa.
sukulaissanat pohjoissaame halgu. Englanniksi log
Käännökset
Slangisanakirja
-
fedudiileri: halkojenmyyjä
-
kannettava puhelin
-
tyhmä
Sanonnat
"Sitä ei voi haastattaa ku aija takkaa hevosje seläst ja halko käjes (EK)."
Liittyvät sanat
vaja, liiteri, metrinen, motti (2)Läheisiä sanoja
halkileikkaus, halkinainen, halkio, halko, halkoa, halkoinen