harava
substantiivi
-
työväline, jolla kerätään lehtiä, rikkaruohoja tms.
Hän käytti haravaa kerätäkseen lehtiä pihalta.
Taivutus
yks. nom. harava, yks. gen. haravan, yks. part. haravaa, yks. ill. haravaan, mon. gen. haravien haravoiden haravoitten haravojen, mon. part. haravia haravoita haravoja, mon. ill. haraviin haravoihin.
Synonyymisanakirja
harava
-
krupieerin kola, puutarhaharava, välikappale.
Esimerkit
Anna toi haravan vajasta.
Haravan käyttö vaatii voimaa.
Puutarhuri käytti haravaa lehtien keruuseen.
Etymologia
Suomalainen sana
hara; sukulaissanat pohjoissaame harat. Englanniksi rake
Käännökset
Slangisanakirja
-
harava / täiharava: kampa
Riimisanakirja
harava rimmaa näiden kanssa:
kalaharava, miinaharava, ääniharava, lehtiharava, hevosharava, heinäharava
Liittyvät sanat
lehtiharavaLäheisiä sanoja
haralleen, harata, haraus, harava, haravajärjestelmä, haravakone