harjava
substantiivi
-
Astia, jota käytetään harjojen tai muiden pitkävartisten esineiden säilyttämiseen
Hän asetti harjan harjavaan.
Taivutus
yks. nom. harjava, yks. gen. harjavan, yks. part. harjavaa, yks. ill. harjavaan, mon. gen. harjavien harjavain, mon. part. harjavia, mon. ill. harjaviin.
Esimerkit
Hänen hiuksensa ovat harjavat ja kiiltävät.
Kissan harjava turkki häikäisee auringossa.
Harjava pinta tuntuu mukavalta.
Käännökset
Riimisanakirja
harjava rimmaa näiden kanssa:
kirjava, punakirjava, ruskeankirjava, kellankirjava, monenkirjava, sinisenkirjava, riemunkirjava
Läheisiä sanoja
harjateräs, harjatiili, harjaus, harjava, harjoite, harjoitella