harmoni
substantiivi
-
yksi vireenisimmistä sointiväristä, alkeellinen haitari
Isoäitini soitti harmonia nuorena.
Taivutus
yks. nom. harmoni, yks. gen. harmonin, yks. part. harmonia, yks. ill. harmoniin, mon. gen. harmonien, mon. part. harmoneja, mon. ill. harmoneihin.
Esimerkit
Harmonit olivat suosittuja Suomessa 1800-luvulla.
Kotona oli vanha harmoni
Etymologia
Kreikan sanasta 'harmonia', tarkoittaen sopusointua.
Käännökset
| englanti |
harmonium |
Liittyvät sanat
urkuharmoniLäheisiä sanoja
harmitella, harmiton, harmittaa, harmoni, harmonia, harmonikansoittaja