hatka
substantiivi
-
nauha tai terä, jolla sahataan puuta; sahanterä
Hatka on tylsä, se ei sahaa kunnolla.
-
Antaa tai ottaa hatkat
lähteä nopeasti
Esimerkit
Rikollinen pääsi poliisin käsistä hatkaan.
Koira pääsi hatkaan kerrostalon pihalta.
Lapset yrittivät hatkaa puistosta.
Hän mietti hatkaan lähtemistä.
Hatka ei ollut kovin fiksu päätös.
Etymologia
Muodostettu verbistä 'hatkata', joka kuvaa nopeaa poistumista tai pakenemista.
Käännökset
Slangisanakirja
-
hatkaa: karata / paeta : Se hatkas heti ku sen skouden silmä vältti.
-
hatkat, antaa: ajaa pois : Pomo anto mulle hatkat ku se hiffas mut goisaamasta.
-
hatkat, ottaa: lähteä karkuun : Make otti hatkat.
Riimisanakirja
hatka rimmaa näiden kanssa:
katka, matka, lukijamatka, takamatka, aikamatka, pikamatka, keikkamatka, virkamatka, uimamatka, lomamatka