havina
substantiivi
-
hiljainen, kahiseva ääni, kuten tuulen aiheuttama ääni puiden lehdissä
Kuulin havinan metsässä.
Taivutus
yks. nom. havina, yks. gen. havinan, yks. part. havinaa, yks. ill. havinaan, mon. gen. havinoiden havinoitten havinain, mon. part. havinoita, mon. ill. havinoihin.
Esimerkit
Lehtien havina metsikössä oli rauhoittava.
Yötuulen havina kuulosti pelottavalta.
Kuulin havinaa ikkunan takaa.
Etymologia
Juontaa verbistä 'havista'
Käännökset
Liittyvät sanat
siipiLäheisiä sanoja
havannasikari, havas, haveri, havina, havista, havisuttaa