helavalkea
substantiivi
-
suuri kokko tai rovio, joka poltetaan juhlan yhteydessä
Katsoimme, kun helavalkea roihusi juhlayönä.
Taivutus
yks. nom. helavalkea, yks. gen. helavalkean, yks. part. helavalkeaa helavalkeata, yks. ill. helavalkeaan, mon. gen. helavalkeiden helavalkeitten helavalkeain, mon. part. helavalkeita, mon. ill. helavalkeihin helavalkeisiin.
Esimerkit
Kylällä sytytettiin perinteinen helavalkea kevään kunniaksi.
Lapset tanssivat helavalkean ympärillä.
Helavalkea roihusi kirkkaana illassa.
Etymologia
suomalaisessa perinteessä tarkoittaa keväällä poltettavaa kokkoa, jossa 'hela' viittaa ajankohtaan.
Käännökset
Riimisanakirja
helavalkea rimmaa näiden kanssa:
valkea, takkavalkea, helkavalkea, punavalkea, mustavalkea, aarrevalkea, pärevalkea, nokivalkea, sinivalkea
Liittyvät sanat
helkatuli, helkavalkeaLäheisiä sanoja
helapäinen, helapää, helatorstai, helavalkea, hele, heleys