helistin
substantiivi
-
soitin, joka tuottaa helisevän äänen
Vauva nauroi iloisesti, kun heiluttelin helistintä.
Taivutus
yks. nom. helistin, yks. gen. helistimen, yks. part. helistintä, yks. ill. helistimeen, mon. gen. helistimien helistinten, mon. part. helistimiä, mon. ill. helistimiin.
Esimerkit
Vauva tarttui helistimeen innokkaasti.
Helistin piti vauvan kiinnostuneena.
Lahjaksi annettiin värikäs helistin.
Etymologia
Johdettu verbistä 'helistä', tarkoittaa esinettä, joka tuottaa helisevää ääntä.
Käännökset
Läheisiä sanoja
heliotrooppi, heliotrooppinen, helistellä, helistin, helistä, helistää