helma
substantiivi
-
vaatteen alaosa, joka ympäröi jaloja
Mekon helma ulottui polviin.
Taivutus
yks. nom. helma, yks. gen. helman, yks. part. helmaa, yks. ill. helmaan, mon. gen. helmojen helmain, mon. part. helmoja, mon. ill. helmoihin.
Esimerkit
Mekon helma oli koristeltu pitsillä.
Syystuuli koetteli helmaa kovasti.
Hän joutui nostamaan helmaa kävellessään lätäköiden yli.
Etymologia
sukulaissanat pohjoissaame healbmi. Englanniksi rim
Käännökset
Sanonnat
"Suloinen on isän syli, äitin helma hempiämpi."
Riimisanakirja
helma rimmaa näiden kanssa:
aihelma, paidanhelma, hameenhelma, kellohelma, hienohelma, rimpsuhelma
Liittyvät sanat
helmus, kellohelma, hännys, kellottaa (2)Läheisiä sanoja
hellävaraisesti, hellävaroen, hellävaroin, helma, helmapelti, helmasynti