herttua

substantiivi

  1. ruhtinas, jolla on herttuakunnan hallussapidon oikeus

    Herttua on arvokas aatelismies.
Taivutus

yks. nom. herttua, yks. gen. herttuan, yks. part. herttuaa, yks. ill. herttuaan, mon. gen. herttuoiden herttuoitten herttuain, mon. part. herttuoita, mon. ill. herttuoihin.

Synonyymisanakirja

herttua

  1. lordi, ylimys, aatelismies, aatelinen, pääri, John of Gaunt, Lansasterin herttua.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Herttua saapui linnaansa iltahämärässä.
Uusi herttua tuo mukanaan toiveikkaan aikakauden.
Kohtasimme herttuan juhlavassa illallisessa.

Etymologia

Latinasta 'dux', joka tarkoittaa johtajaa tai sodanjohjohtaja.

germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi hertig. Englanniksi prince, count

Sitaatit

  • "Entä minä Haluan olla herttua! Ankkalinnan herttuakunnan herttainen herttua Ankka!" (Don Rosa: Hänen Majesteettinsa Roope Ankka.)"

Riimisanakirja

herttua rimmaa näiden kanssa:

arkkiherttua, suurherttua

Lisää riimejä

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro