herttua
substantiivi
-
ruhtinas, jolla on herttuakunnan hallussapidon oikeus
Herttua on arvokas aatelismies.
Taivutus
yks. nom. herttua, yks. gen. herttuan, yks. part. herttuaa, yks. ill. herttuaan, mon. gen. herttuoiden herttuoitten herttuain, mon. part. herttuoita, mon. ill. herttuoihin.
Synonyymisanakirja
herttua
-
lordi, ylimys, aatelismies, aatelinen, pääri, John of Gaunt, Lansasterin herttua.
Esimerkit
Herttua saapui linnaansa iltahämärässä.
Uusi herttua tuo mukanaan toiveikkaan aikakauden.
Kohtasimme herttuan juhlavassa illallisessa.
Etymologia
Latinasta 'dux', joka tarkoittaa johtajaa tai sodanjohjohtaja.
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi hertig. Englanniksi prince, count
Käännökset
Sitaatit
"Entä minä Haluan olla herttua! Ankkalinnan herttuakunnan herttainen herttua Ankka!" (Don Rosa: Hänen Majesteettinsa Roope Ankka.)"
Läheisiä sanoja
herttamainen, herttarouva, herttaässä, herttua, herttuakunta, herttuatar