hiekka
substantiivi
-
pieniä mineraalihiukkasia, joita muodostuu kivien kulumisen seurauksena
Rannalla on pehmeää hiekkaa, jossa on mukavaa kävellä varpaat paljaina.
Taivutus
yks. nom. hiekka, yks. gen. hiekan, yks. part. hiekkaa, yks. ill. hiekkaan, mon. gen. hiekkojen hiekkain, mon. part. hiekkoja, mon. ill. hiekkoihin.
Esimerkit
Hiekka valui tiimalasista.
Lapset leikkivät hiekalla.
Rannalla oli valkoista hiekkaa.
Etymologia
Alkuperä: Suomen kielen sana, viittaa pieniin mineraalirakeisiin.
Käännökset
englanti |
sand |
Slangisanakirja
-
hiekkis: hiekkalaatikko : Lähin hiekkis oli Torkkelinpuistossa.
-
santis: hiekkalaatikko
Sanonnat
"Alkoholi on aivoille sama kuin hiekka hammasrattaille."
Riimisanakirja
hiekka rimmaa näiden kanssa:
pohjahiekka, sorahiekka, kultahiekka, rantahiekka, korallihiekka, betonihiekka, unihiekka, merihiekka, kvartsihiekka
Liittyvät sanat
hiekka-aavikko, tiimalasi, santa, sorahiekka, merihiekkaLäheisiä sanoja
hiekanruskea, hiekansekainen, hiekanvärinen, hiekka, hiekka-aavikko, hiekkaerämaa