hiutale
substantiivi
-
pieni, ohut pala tai kappale, joka on irronnut laajemmasta kokonaisuudesta
Lumihiutaleet laskeutuivat hiljaa maahan.
Taivutus
yks. nom. hiutale, yks. gen. hiutaleen, yks. part. hiutaletta, yks. ill. hiutaleeseen, mon. gen. hiutaleiden hiutaleitten, mon. part. hiutaleita, mon. ill. hiutaleisiin hiutaleihin.
Synonyymisanakirja
hiutale
-
kappale, osa, pala, palanen, lastu, pilke, sirpale, siru, pilkku, täplä, viiru, muru, tilkku.
Esimerkit
Lumihiutaleet leijailivat hiljaa maahan.
Hän lisäsi keittoonsa kaurahiutaleita.
Hiutale piirteli ikkunaan kauniita kuvioita.
Etymologia
Peräisin kantasanasta 'hiutua'
Käännökset
englanti |
flake floc |
Riimisanakirja
hiutale rimmaa näiden kanssa:
perunahiutale, ohrahiutale, kaurahiutale, lumihiutale, verihiutale, riisihiutale, ruishiutale, kookoshiutale, vehnähiutale
Liittyvät sanat
höytäle, ryyniLäheisiä sanoja
hiusvoide, hiusväri, hiusöljy, hiutale, hiutaleinen, hiutua
Vastaukset Vastaukset.fi:ssä