hiutale

substantiivi

  1. pieni, ohut pala tai kappale, joka on irronnut laajemmasta kokonaisuudesta

    Lumihiutaleet laskeutuivat hiljaa maahan.
Taivutus

yks. nom. hiutale, yks. gen. hiutaleen, yks. part. hiutaletta, yks. ill. hiutaleeseen, mon. gen. hiutaleiden hiutaleitten, mon. part. hiutaleita, mon. ill. hiutaleisiin hiutaleihin.

Synonyymisanakirja

hiutale

  1. kappale, osa, pala, palanen, lastu, pilke, sirpale, siru, pilkku, täplä, viiru, muru, tilkku.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Lumihiutaleet leijailivat hiljaa maahan.
Hän lisäsi keittoonsa kaurahiutaleita.
Hiutale piirteli ikkunaan kauniita kuvioita.

Etymologia

Peräisin kantasanasta 'hiutua'

Riimisanakirja

hiutale rimmaa näiden kanssa:

perunahiutale, ohrahiutale, kaurahiutale, lumihiutale, verihiutale, riisihiutale, ruishiutale, kookoshiutale, vehnähiutale

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

höytäle, ryyni

Läheisiä sanoja

hiusvoide, hiusväri, hiusöljy, hiutale, hiutaleinen, hiutua

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro

Keskustelu