hohotus
substantiivi
-
äänekäs nauraminen
Juhlien hohotus kuuluu ulos asti.
Taivutus
yks. nom. hohotus, yks. gen. hohotuksen, yks. part. hohotusta, yks. ill. hohotukseen, mon. gen. hohotusten hohotuksien, mon. part. hohotuksia, mon. ill. hohotuksiin.
Esimerkit
Hohotus kaikui huoneessa.
Hänen hohotuksensa oli tarttuva.
Elävä hohotus jää mieleen.
Etymologia
Substantiivi verbistä 'hohottaa', tarkoittaa äänekästä naurua.
Käännökset