horjunta
substantiivi
-
tasapainon menettämistä kuvaava liike tai tila
Tunnen horjuntaa veneen kallistuessa.
Taivutus
yks. nom. horjunta, yks. gen. horjunnan, yks. part. horjuntaa, yks. ill. horjuntaan, mon. gen. horjuntojen horjuntain, mon. part. horjuntoja, mon. ill. horjuntoihin.
Esimerkit
Horjunta laivalla sai matkustajat huolestumaan.
Pidän käsijohteesta kiinni
Etymologia
Tulee verbistä 'horjua', joka tarkoittaa epävakaata liikettä tai tasapainon menettämistä.
Käännökset
Riimisanakirja
horjunta rimmaa näiden kanssa:
karjunta, torjunta, matalatorjunta, ilmatorjunta, paraatitorjunta, hallantorjunta, sukellusveneentorjunta, rikoksentorjunta, panssarintorjunta
Läheisiä sanoja
horjahtelu, horjua, horjumaton, horjunta, horjuttaa, horjuva