huipennus
substantiivi
-
jonkin tapahtuman, prosessin tai uran korkein tai ratkaisevin kohta
Juhlan huipennus oli ilotulitusnäytös.
Taivutus
yks. nom. huipennus, yks. gen. huipennuksen, yks. part. huipennusta, yks. ill. huipennukseen, mon. gen. huipennusten huipennuksien, mon. part. huipennuksia, mon. ill. huipennuksiin.
Synonyymisanakirja
huipennus
-
huippu, kohokohta, huipentuma, lakipiste, kliimaksi, kulminaatiopiste, kulminaatio, ylin kohta, huippukohta, huippupiste.
Esimerkit
Esitys saavutti huipennuksen loppupuolella.
Ilotulitus oli illan huipennus.
Juhlan huipennus yllätti kaikki.
Etymologia
Johdettu sanasta 'huippu', tarkoittaa kohtaa, jossa jännitys tai tapahtumien kulku saavuttaa huipun.
Käännökset
Liittyvät sanat
huipentuma, kohokohta, finaali