hukka
substantiivi
-
kadotettu tai menetetty asia tai mahdollisuus
Kaikki työ meni hukkaan.
Taivutus
yks. nom. hukka, yks. gen. hukan, yks. part. hukkaa, yks. ill. hukkaan, mon. gen. hukkien hukkain, mon. part. hukkia, mon. ill. hukkiin.
Esimerkit
Olin hukassa kaupungilla.
Pieni virhe aiheutti energian hukkaa.
Eino oli pahasti hukassa tentissä.
Etymologia
Lainasana fennougrilaisesta kantasanasta
suomalais-permiläinen cukka; sukulaissanat viro (hukassa), karjala hukku (susi). Englanniksi wolf
Käännökset
Slangisanakirja
-
hukkaputki: metro
-
hukkaviiva: naisen sukuelin
Riimisanakirja
hukka rimmaa näiden kanssa:
punahukka, nestehukka, susihukka, energianhukka, ajanhukka, verenhukka, lämmönhukka, uittohukka, mieshukka
Liittyvät sanat
hukka-aika, hävikki, menetys, häviö, tappioLäheisiä sanoja
hukassa, hukata, huki, hukka, hukka-aika, hukkaamiskielto