hunni
'substantiivi'
-
unelias, laiska henkilö tai keskiajalla itäisessä Euroopassa vaikuttanut kansa
Hän on todellinen hunni.
Taivutus
yks. nom. hunni, yks. gen. hunnin, yks. part. hunnia, yks. ill. hunniin, mon. gen. hunnien, mon. part. hunneja, mon. ill. hunneihin.
Esimerkit
Hunnit tunnetaan historiallisina valloittajina.
Tarina kertoo hunnipäälliköstä.
Hunnien ratsuväki oli pelottava näky.
Hän pukeutui kuin hunnipäällikkö.
Historia tuntee hunnit barbaarikansana.
Etymologia
Peräisin hunnien nimityksestä, tarkoittaa historiallista kansaa.
Käännökset
englanti |
Hun |
Läheisiä sanoja
hunajapurkki, hunajatölkki, hunajavesi, hunni, hunningolla, hunningolle