huonekalu
substantiivi
-
esine, jota käytetään tukemaan ihmisen toimintoja, kuten istumista ja nukkumista
Uusi huonekalu sopii täydellisesti olohuoneeseen.
Taivutus
yks. nom. huonekalu, yks. gen. huonekalun, yks. part. huonekalua, yks. ill. huonekaluun, mon. gen. huonekalujen, mon. part. huonekaluja, mon. ill. huonekaluihin.
Esimerkit
He ostivat uuden huonekalun olohuoneeseen.
Huonekalut olivat modernin tyylisiä.
Vanha huonekalu kunnostettiin ja maalattiin uudelleen.
Etymologia
Johdettu sanoista 'huone' ja 'kalu' (väline tai esine)
Käännökset
Slangisanakirja
-
mööpeli : Maksaiskoha joku noista mööpeleistä jotai?
Riimisanakirja
huonekalu rimmaa näiden kanssa:
nahkahuonekalu, standardihuonekalu, antiikkihuonekalu, rottinkihuonekalu, mahonkihuonekalu, putkihuonekalu, tyylihuonekalu, tammihuonekalu, korihuonekalu
Liittyvät sanat
modernisti, nahkahuonekalu, putkihuonekalu, talonpoikaishuonekalu, plyysihuonekaluLäheisiä sanoja
huoneistonhaltija, huoneistopinta-ala, huonejärjestys, huonekalu, huonekalukangas, huonekalukauppa