huutelu
substantiivi
-
huutojen tai melun tekeminen
Huutelu ei ole sopivaa julkisilla paikoilla.
Taivutus
yks. nom. huutelu, yks. gen. huutelun, yks. part. huutelua, yks. ill. huuteluun, mon. gen. huutelujen huuteluiden huuteluitten, mon. part. huuteluja huuteluita, mon. ill. huuteluihin.
Synonyymisanakirja
huutelu
-
huhuilu, kutsuminen, karjuminen, kaakatus.
Esimerkit
Huutelu häiritsi rauhaa.
Kadulta kuului ärsyttävää huutelua.
Hänen huutelu ärsytti muita kävijöitä.
Etymologia
Johdettu sanasta 'huutaa', viittaa huuteluun tai ääntelyyn.
Käännökset