hyminä
substantiivi
-
ääni, joka on niin hiljaa, että se kuuluu vain hyvin lähellä
Kuulin lähelläni pienen hyminän.
Taivutus
yks. nom. hyminä, yks. gen. hyminän, yks. part. hyminää, yks. ill. hyminään, mon. gen. hyminöiden hyminöitten hyminäin, mon. part. hyminöitä, mon. ill. hyminöihin.
Synonyymisanakirja
hyminä
-
surina, hurina, hymistely, hyrähdys, hyräily, hyräys, hyrinä, joiunta, lauleskella, puhina, pörinä, pörinä, zumbar, hyristä.
Esimerkit
Huoneessa kuului hiljaista hyminää.
Hän vaipui unenomaiseen hyminään.
Opettaja kuuli opiskelijoiden hyminää.
Käännökset
Läheisiä sanoja
hylsyavain, hylätä, hymen, hyminä, hymistellä, hymistely