hölinä
substantiivi
-
äänis, jota useat puhuvat yhtä aikaa, häly
Hölinä luokassa kasvoi, kun opettaja poistui huoneesta.
Taivutus
yks. nom. hölinä, yks. gen. hölinän, yks. part. hölinää, yks. ill. hölinään, mon. gen. hölinöiden hölinöitten hölinäin, mon. part. hölinöitä, mon. ill. hölinöihin.
Esimerkit
Kokouksessa oli liikaa hölinää.
Lasten hölinä täytti huoneen.
Hölinäksi muuttunut keskustelu ei johtanut mihinkään.
Etymologia
Ääntä jäljittelevä sana, termi joka viittaa puheensorinaan tai turhaan puheeseen.
Käännökset
| englanti |
blabber |
Riimisanakirja
hölinä rimmaa näiden kanssa:
suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-
Läheisiä sanoja
hökkelikaupunki, hökkelikylä, hökötys, hölinä, hölistä, hölkkä