ies
substantiivi
-
ohjauslaite, joka on hevosen tai muun vetoeläimen ympärillä
Hevonen oli valjastettu ikeen eteen.
Taivutus
yks. nom. ies, yks. gen. ikeen, yks. part. iestä, yks. ill. ikeeseen, mon. gen. ikeiden ikeitten, mon. part. ikeitä, mon. ill. ikeisiin ikeihin.
Esimerkit
Hevosella on vörtti ja ies.
Iestä käytetään apuna kuormajuhdilla.
Vanha ies oli kulunut ja murtui.
Etymologia
Suomen vanhahtava sanonta kuolaimelle, joko hevosvaljaiden suuosa.
ike, slaavilainen (puola, venäjä); sukulaissanat viro ike, venäjä igo. Englanniksi yoke
Käännökset
| englanti |
yoke |
Riimisanakirja
ies rimmaa näiden kanssa:
rabies, mies, bi-mies, PR-mies, jees-mies, kyllä-mies, maamies, rahamies, vihamies
Läheisiä sanoja
ien, ientasku, ientulehdus, ies, iestää, iglu