iho
substantiivi
-
ihminen tai eläin, joka peittää ruumiin ja suojaa sisäisiä elimiä
Iho on ihmiskehon suurin elin.
Taivutus
yks. nom. iho, yks. gen. ihon, yks. part. ihoa, yks. ill. ihoon, mon. gen. ihojen, mon. part. ihoja, mon. ill. ihoihin.
Synonyymisanakirja
iho
-
talja, vuota, turkis, nahka, tegumentti, cutis.
Esimerkit
Hänellä on herkkä iho
Tuossa on suuri kaunotar rouva Lundahl, tuossa Bruno Böök, joka näyttämöllä oli aina niin uljas mustine silmäkulmineen ja kalpeine ihoineen, mutta nyt näyttäytyi tavallisessa asussaan, melkein aivan ilman kulmakarvoja ja iho tasaisen punertavana
Hänellä oli suuret, molempia huulia peittävät tummat viikset ja tavattoman sileähipiäinen iho
Aina kun hänelle oli jokin "selvinnyt", hänen kasvonsa olivat kirkastuneina, silmäin ympärystät olivat hiukan punaisemmat kuin kasvojen muu iho, joka puolestaan oli ikäänkuin tavallista kalpeampi, ja hänen puheessaan oli hillittyä, elämänilosta sykähtelevää rauhaa, niinkuin voi ajatella olevan ihmisellä, kun hän on ottanut askelen ylöspäin niillä loputtomasti kohoavilla astuimilla, jotka joskus vievät aavistettuun täydelliseen kirkkauteen
Etymologia
Suora lainasana balttilaisesta kielestä, verrattavissa liettuan sanaan 'oda'.
suomalais-permiläinen yisa; sukulaissanat viro ihu (vartalo), iha (halu). Englanniksi skin
Käännökset
englanti |
skin integumentary system integument |
Slangisanakirja
-
iho umpeen!: suu kiinni! : Iho umpeen!
-
iholle, päästä: hyväillä paljasta ihoa / rakastella
-
kyrpä: ihottava / epämiellyttävä (mies) : Sähän oot yks kyrpä koko miäs.
Läheisiä sanoja
ihmisystävällisyys, ihmisyys, ihmisäly, iho, iho-oire, ihohengitys