ilo
substantiivi
-
myönteinen tunne, onnellisuus
Hän tunsi suurta iloa.
Taivutus
yks. nom. ilo, yks. gen. ilon, yks. part. iloa, yks. ill. iloon, mon. gen. ilojen, mon. part. iloja, mon. ill. iloihin.
Esimerkit
Hänessä on aina iloa.
Ilo täytti huoneen.
Hän toi iloa mukanaan.
Mutta he eivät muistaneet, että Kiljusia aina seuraa suuri määrä poikaviikareita, ja näille tietysti vesisuihku on vain suuri ilo ja riemu
Kun oli rahaa, elettiin iloisesti ja leveästi, jos rahaa puuttui, osattiin tyytyä vähiin, mutta ilo ja hyvämieli ei semmoisista vähennyt
ELISABETIN VASTAUS JA CATHERINEN ilo - Emmekö menisi vähän kävelemään? - sanoi Catherine, Elisabetin äiti, katsahtaen ovesta tyttärensä huoneeseen
Etymologia
Alkuperä viittaa tunnetilaan, vastakohta surulle.
sukulaissanat viro ilu (kauneus), pohjoissaame ilu (ilo). Englanniksi joy
Käännökset
| englanti |
delight, joy, pleasure happiness elation |
Slangisanakirja
-
glaidu: iloinen
-
hetale : ilotyttö
-
häpi: iloinen / onnellinen
-
jefreettari: iloinen kaveri
-
kankee, onnesta: iloinen
-
klaidu: iloinen : Se oli aina nii klaidu friidu ennen ku se treffas sut.
-
lunttu: ilotyttö / "huono nainen"
Riimisanakirja
ilo rimmaa näiden kanssa:
railo, piilo, kuurupiilo, karttupiilo, siilo, viljasiilo, laakasiilo, varastosiilo, ohjussiilo
Läheisiä sanoja
ilmoitustulot, ilmoitusvala, ilmoitusväline, ilo, ilohuuto, iloinen