ilves
substantiivi
-
suuri kissaeläin, joka elää metsissä
Näin ilveksen metsässä tänään aamulla.
Taivutus
yks. nom. ilves, yks. gen. ilveksen, yks. part. ilvestä, yks. ill. ilvekseen, mon. gen. ilvesten ilveksien, mon. part. ilveksiä, mon. ill. ilveksiin.
Esimerkit
Näimme ilveksen metsässä retkellämme.
Ilvekset ovat uhanalaisia Suomessa.
Ilveksen tassujen jäljet näkyivät lumessa.
Etymologia
Alkuperä sanalle: suomenkielinen sana viittaa eläimeen, joka on tunnettu ketteryydestään ja terävistä hampaistaan.
sukulaissanat viro ilves, karjala ilves, pohjoissaame albbas. Englanniksi lynx
Käännökset
Sanonnat
"Sammuminen on usein palon syy (Janakkalan ilves)."
Riimisanakirja
ilves rimmaa näiden kanssa:
saves, kives, piilokives, lisäkives, kirves, lihakirves, pilkkakirves, leimakirves, vasarakirves
Liittyvät sanat
liikuskella, kissapeto