imartelu
substantiivi
-
liehakoiva tai mielistelevä käytös tai puhe
Hänen imartelunsa ei saanut minua vakuuttuneeksi.
Taivutus
yks. nom. imartelu, yks. gen. imartelun, yks. part. imartelua, yks. ill. imarteluun, mon. gen. imartelujen imarteluiden imarteluitten, mon. part. imarteluja imarteluita, mon. ill. imarteluihin.
Synonyymisanakirja
imartelu
-
narripeli, mielistely, liehakointi, maanittelu, houkuttelu, suostuttelu, jaaritteleminen, jaarittelu.
Esimerkit
Liiallinen imartelu voi tuntua keinotekoiselta.
Hän ei uskonut vilpittömään imarteluun.
Imartelu sai hänet punastumaan.
Etymologia
Alkuperä sanalle: johdos verbistä 'imarrella'
Käännökset
| englanti |
flummery blandishment flattery adulation sycophancy |
| ranska | adulation (f) |
| unkari | hízelgés |
| italia | adulazione (f) |
| venäjä | ле́сть (f), подхали́мство |
| saksa | Schmeichelei (f), Kompliment, Höflichkeitsbezeigung (f), Höflichkeitsbezeugung (f) |
Sanonnat
"Imartelu on valuutta, jolle turhamaisuutemme luo markkinat."
Liittyvät sanat
turhamaisuus, hunajanmakea