irrottua
verbi
-
Ratketa, irrota, karata irti
Nappi oli irronnut hänen takistaan.
Taivutus
yks. nom. irrottua, yks. gen. irrotun, yks. part. irrottui, yks. ill. irrottuisi, mon. gen. irrottukoon, mon. part. irrottunut, mon. ill. irrotuttiin.
Esimerkit
Kivi irtosi seinästä vähitellen.
Hän tunsi hartioiden jännityksen irtoavan.
Irrota itsesi vanhasta tavasta.
Etymologia
Johdettu verbistä 'irrota'.
Käännökset
| englanti |
puhekieltä (alternative form of) taivutettu muoto |
Liittyvät sanat
saattoliikeLäheisiä sanoja
irrotella, irrottaa, irrottautua, irrottua, irrotus, irstaasti