irvailu
substantiivi
-
pilkkaaminen tai ivailu
En pidä hänen jatkuvasta irvailustaan.
Taivutus
yks. nom. irvailu, yks. gen. irvailun, yks. part. irvailua, yks. ill. irvailuun, mon. gen. irvailujen irvailuiden irvailuitten, mon. part. irvailuja irvailuita, mon. ill. irvailuihin.
Esimerkit
Hänen irvailunsa loukkasi monia.
Irvailu ei ole kohteliasta käytöstä.
Työkaverin irvailu ärsytti toimistossa.
Etymologia
Johdettu sanasta 'irvailla', viitaten pilkkaavaan käytökseen.
Käännökset
| venäjä | паро́дия (f), подража́ние |