järkäle
substantiivi
-
iso, raskas ja usein kivinen esine
Potkin isoa järkälettä jalallani.
Taivutus
yks. nom. järkäle, yks. gen. järkäleen, yks. part. järkälettä, yks. ill. järkäleeseen, mon. gen. järkäleiden järkäleitten, mon. part. järkäleitä, mon. ill. järkäleisiin järkäleihin.
Esimerkit
Kalliosta irtosi valtava järkäle.
Hän siirsi painavaa järkälettä varovasti.
Luonnonvoimat muovasivat kiven järkälehän.
Etymologia
Vanhasta sanasta 'järk' tarkoittaen kiveä, liittyy suuriin, raskaisiin objekteihin.
Käännökset
Liittyvät sanat
heijari, blokkiLäheisiä sanoja
järkähtämättömästi, järkähtämätön, järkähtää, järkäle, järkätä, järripeippo