jakku
substantiivi
-
naisen päällystakki tai -pusero
"Hänellä oli yllään tyylikäs jakku."
Taivutus
yks. nom. jakku, yks. gen. jakun, yks. part. jakkua, yks. ill. jakkuun, mon. gen. jakkujen, mon. part. jakkuja, mon. ill. jakkuihin.
Esimerkit
Uusi jakku sopii hyvin mekkoon.
Hän pukee usein jakkua töihin.
Juhlava jakku kruunasi kokonaisuuden.
Vain sinervänharmaa hame, samanvärinen jakku ja valkoinen esiliina vyötäisillä! Ilomielin tervehdittyään, taputeltuaan, melkeinpä syleiltyään vanhaa ystäväänsä Elisabet johdatti Amandan talonsa suureen tupaan, istutti pitkälle seinävieri-penkille vastapestyn puisen ruokapöydän luo ja meni itse takkauunin takana olevan pienen hellan ääreen kahvivehkeitä kopistelemaan
Etymologia
Lainattu ruotsista 'jacka', jonka alkuperä on englantilaista alkuperää 'jacket'.
Käännökset
Liittyvät sanat
bolero, jakkupuku, nuttu, safaripukuLäheisiä sanoja
jakki, jakkihärkä, jakkipuu, jakku, jakkupuku, jakkupukuinen