jarru
substantiivi
-
laite, jolla voidaan hidastaa tai pysäyttää liikettä
Käytä jarrua, kun haluat pysäyttää auton.
Taivutus
yks. nom. jarru, yks. gen. jarrun, yks. part. jarrua, yks. ill. jarruun, mon. gen. jarrujen, mon. part. jarruja, mon. ill. jarruihin.
Esimerkit
Muista aina tarkistaa jarrut ennen matkaa.
Jarru alkoi pitää outoa ääntä.
Hän painoi jarrua äkillisesti auton edessä pysähtyessä.
Etymologia
Lainattu ruotsin sanasta 'järn' merkityksessä 'hidastaa, pysäyttää'; ruotsin kautta balttilaista alkuperää.
Käännökset
Slangisanakirja
-
bromssaa: jarruttaa
-
bromssi : jarru / jarrut : Onks bromssit kondikses, ja takuulla?
-
bromssit: jarrut
-
jarraa: jarruttaa : Sun kandee jarraa jo tos roskiksen kohdal.
-
jarruna, olla: hidasteena / esteenä
-
jarrupala: hidasliikenteinen metrossa, esim mummo
Riimisanakirja
jarru rimmaa näiden kanssa:
jalkajarru, kitkajarru, ilmajarru, paineilmajarru, seisontajarru, pyörrevirtajarru, käsijarru, rumpujarru, levyjarru
Liittyvät sanat
servo, kitkajarru, levyjarru, seisontajarruLäheisiä sanoja
japaninpaperi, japanitar, japsi, jarru, jarrukenkä, jarrumies