joukkoero
substantiivi
-
suuren ihmisjoukon yhtäaikainen eroaminen jostakin
Heidän liitostaan tapahtui joukkoero.
Taivutus
yks. nom. joukkoero, yks. gen. joukkoeron, yks. part. joukkoeroa, yks. ill. joukkoeroon, mon. gen. joukkoerojen, mon. part. joukkoeroja, mon. ill. joukkoeroihin.
Esimerkit
Joukkoero tapahtui rauhallisesti.
He keskustelivat joukkoeron vaikutuksista.
Joukkoero ei ollut helppo kaikille.
Etymologia
Käytetään kuvaamaan erona suuremmasta ryhmästä, kuten armeijasta eroamista.
Käännökset
Läheisiä sanoja
joukko-oppi, joukko-osasto, joukkoanomus, joukkoero, joukkoeroaminen, joukkoerottaminen