joulukello
substantiivi
-
joulukoriste joka on kello tai kello joka soi jouluksi
Kuulin joulukellon soivan jouluaattona.
Taivutus
yks. nom. joulukello, yks. gen. joulukellon, yks. part. joulukelloa, yks. ill. joulukelloon, mon. gen. joulukellojen, mon. part. joulukelloja, mon. ill. joulukelloihin.
Esimerkit
Joulukellot soivat kauniisti kirkossa.
Piparkakkutalossa oli pienet joulukellot.
Jouluun kuuluivat aina iloisen joulukellon kilahdukset.
Etymologia
Yhdistelmä sanoista 'joulu' ja 'kello', tarkoittaen jouluna käytettyä kelloa tai koriste-esinettä.
Käännökset
Läheisiä sanoja
joulukalkkuna, joulukataja, joulukatu, joulukello, joulukiire, joulukinkku