jurous
substantiivi
-
harvasanaisuus tai totisuus
Hänellä on luontainen jurous, joka tekee hänestä salaperäisen.
Taivutus
yks. nom. jurous, yks. gen. jurouden, yks. part. juroutta, yks. ill. jurouteen, mon. gen. jurouksien, mon. part. jurouksia, mon. ill. jurouksiin.
Esimerkit
Jurous voi johtua ujoudesta.
Hänen juroutensa häiritsi työpaikalla.
Juroutta voi yrittää karistaa puhumalla.
Käännökset