kähinä
substantiivi
-
kuivien lehtien tai paperien tuottama ääni
Kuulen kahinaa yläkerrasta.
Taivutus
yks. nom. kähinä, yks. gen. kähinän, yks. part. kähinää, yks. ill. kähinään, mon. gen. kähinöiden kähinöitten kähinäin, mon. part. kähinöitä, mon. ill. kähinöihin.
Synonyymisanakirja
kähinä
-
kina, tora, riita, sananvaihto, yhteenotto, tappelu, kiista, kiistely, sanasota, nahistelu, kinastelu, riitely, nahina, riidanpoikanen, hämminki, hässäkkä, kahina, ääni, supina, kuiskutus.
Esimerkit
Keittiössä oli jatkuvaa kähinää.
Lapset eivät malttaneet lopettaa kähinäänsä.
Alkoi vimmattu kähinä roskapöntön luona.
Etymologia
Ääntä kuvaava sana, saattaa olla onomatopoeettinen alkuperältään.
Käännökset
Riimisanakirja
kähinä rimmaa näiden kanssa:
suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-
Läheisiä sanoja
käheä, käheä-ääninen, käheästi, kähinä, kähistä, kähmintä